Joulun odotusta :)

Kyllä se vaan on aina yhtä ihanaa, kun joulu alkaa lähestyä! Koska opiskelija vielä olen, niin joulu tarkoittaa väistämättä aina myös LOMAA! Tänä vuonna minulla on ainutlaatuinen mahdollisuus pitää jopa 2 kuukautta silkkaa lomaa (tai siis opinnäytetyötähän silloin pitäisi tehdä, köh köh), koska kursseja ei ole enää käytäväksi. Olen jo suunnitellut, miten hyvä mahdollisuus minulla on silloin liikuntaan, kun ei muita velvollisuuksia ole. Silloin ei voi ainakaan vedota kiireeseen tai jaksamiseen :) Minulla on suuret visiot siitä, miten saan sen kahden kuukauden aikana buustattua tätä laihdutustakin ihan uuteen uskoon. Mutta ei pidä haukata liian isoa palaa, on vain kiva visioida :)

Joulu ainakin minulle merkitsee myös hyvää ruokaa ja läheisten kanssa yhdessäoloa. Oikeastaan ikinä en ole ottanut mitään paineita joulukiloista, sillä niitä ei ole itseasiassa hirveästi tullutkaan vuosien saatossa. Jotenkin jouluna osaan jotenkin alitajuntaisesti miettiä kohtuudella syömistä, mutta koko muu vuosi onkin sitten ihan mitä sattuu :D Jouluna on ehkä niin paljon kaikkea muutakin hauskaa puuhaa, että silloin ei niin ehdi napostella joka välissä jotain hyvää. Tai sitten se on se ajatus, että en rajoita syömisiä jouluna, niin silloin ei tule edes niin kovia mielihaluja. Hmm... tutkimaton on ihmisen mieli :)

Kovin hääviä joulutunnelmaa ei tosin nyt saa, jos ulos katsoo. Siellä nimittäin sataa kaatamalla VETTÄ. Niin, marraskuussa vesisade. Täytyy toivoa, että pian saisi pientä pakkasta ja sitä kauan odotettua lunta. Sitten ei olisi näin ankeaa ja pimeää, mielikin jotenkin kummasti piristyy, kun on lunta maassa :)

Lähdenkin tästä hakemaan lisää joulutunnelmaa joulumarkkinoilta :)

Haaveilua ja kaksoisroolia

Huoah... Nyt tökkii. Ja pahasti. Pudotusta ei ole tullut viime viikkoon mennessä yhtään. Tosin ei tullut takaisinkaan, jos tässä nyt jotain positiivista haluaa hakea... Koko viikkona en ole varmaan kertaakaan edes yrittänyt tehdä mitään painonpudotuksen eteen. Oikein hävettää välillä, kun havahdun tajuamaan todellisuuden. Ei ne kilot näin laiskottelemalla lähde. Tietysti voisin syyttää tätä ainaista kiirettä ja stressiä, mitä tällä hetkellä tuntuu olevan enemmän kuin tarpeeksi. Mutta sen verran pitäisi olla tervettä itsekkyyttä, että ottaa aikaa itselleen ja omalle hyvinvoinnilleen.

Aamulla makoilin sängyssä silmät kiinni ja haaveilin uudesta hoikasta minästä. Ei enää kiristäviä vyötäröjä, pursuavia makkaroita ja yhteen hinkkaavia reisiä. Ai että. Nousin siitä sitten ylös ja päätin, että tästä viikosta ei tule edellisen kaltaista vaan nyt on aika palata todellisuuteen. Ei se nyt niin vaikeaa voi olla. Täytyy vaan hyväksyä, että repsahduksia tulee, mutta niihin ei saa jäädä rypemään. Loppuu siis haaveilu ja on aika tehdä mietteistä totta.

Oikein huvitti tässä taannoin töissä, kun ohjasin asiakkaalle painonpudotukseen keinoja ja paasasin säännöllisen ateriarytmin ja liikunnan merkityksestä. Kun vedin hänelle yksilöohjausta, hän sanoi minulle, että olisipa hänellä yhtä paljon tahdonvoimaa ja energiaa kuin minulla. Se pisti ajattelemaan.. Miten onkaan paljon helpompi näyttää asiakkaiden edessä sitä reipasta ja superterveellistä minää, mutta sitä roolia en jaksa pitää yllä kotona. Ehkä tarvitsisin itsekin jonkun, joka paasaa minulle näistä asioista...

Joulu on kovaa vauhtia tulossa, samoin ne häät, jossa tavoitteeni oli olla vähintään 5 kiloa kevyempi. Eli viikossa pitäisi ainakin se -400g saada karistettua. Ei siis hätää, tavoite on yhä mahdollista. Nyt on vain aika tarttua toimeen.

Palautuminen maan pinnalle...

Voi kurjuuksien kurjuus. Tässä viikon aikana olen ottanut massaa takaisin ihanat 700g. Alan pelätä, että olen kohta samanlainen "pikkuballerina" kuin tuo setä tuossa kuvassa... Hieman kyllä pettymys kalvaa sisintä, kun olen kuitenkin aika säntillisesti ottanut ruuan kanssa koko viikon ja liikuntaakin olen lisännyt. Viimeksi eilen kävin oikein hikijumpalla kuluttamassa 600 kaloria. Mutta on tietysti olemassa se mahdollisuus, kuten usein käy kun liikuntaa lisätään, että kehoon kertyy nesteitä, jotka tietysti näkyvät puntarin lukemissa. Nestekertymä tasaantuu pienen ajan myötä. Tähän asetan viimeiset toivonrippeeni... Tosin onhan nyt yritettävä pitää mielessä, että kokonaispudotus on kuitenkin tähän mennessä se kilo, joten täytyy yrittää olla siitä ylpeä :)

Maanantaina minuun iski oikein kunnon epätoivo. Ryvin oikein kunnolla itseinhon aallokoissa, kun mikään ei tuntunut olevan hyvin. Olo oli aivan jäätävän lihava ja sitähän ruokki visiitti vaatekaupassa, jossa mikään ei tuntunut hyvältä päältä. Ja kaiken kukkuraksi minun yhdet lempihousut (jotka oli kylläkin tullut pesusta, seli seli), joita en ole viime kevään jälkeen käyttänyt, kinnasi oikeen mukavasti vyötäröltä. AHDISTUS! Onneksi pääsin yli moisesta ja jaksoin kuitenkin noudattaa säntillisiä elämäntapoja. Tosin ei niistä ihan hirveästi hyötyä ollut, kun katsoo tämän hetkisiä lukemia. Mutta ei pidä luovuttaa, läskisodan on jatkuttava!

Olen ottanut joskus yläaste ja lukioiässä lanseeraamani iltajumpan takaisin käyttöön. Olen nyt viikon verran joka ilta tehnyt perusjumpan johon kuuluu seuraavaa:
50 perusvatsaa
50 alavatsarutistusta
50 + 50 kylkirutistukset
50 lantionnostoa
50 + 50 reiden loitontajaa
50 + 50 reiden lähentäjää
30 ojentajadippi

Ja kaiken jälkeen piiiiitkät venyttelyt. Venytellä olen tykännyt aina, joten se kohta ei tunnu pakkopullalta. Tuosta sitten noita määriä aletaan lisätä pikkuhiljaa. Joskus lukioaikaan tein kaikkia 200, tosin olin hieman eri kunnossakin silloin. Mutta yllättävän mukavaa ja vaivatonta on ollut jumpata vaikka Salkkareita katsellessa. Olen tehnyt jumpan joka ilta huolimatta siitä, olenko ollut salilla tai jumpassa. Tänä iltana en ole tosin vielä aloittanut urakkaa vaan olen reenannut tehokkaasti syömällä karkkia pussista, jonka poikaystävä unohti sohvapöydälle. Hyvä hyvä.. Siispä pitemmittä puheitta, lattialle jumppaamaan niin jospa ensi viikon lukemat olisi vähän parempia.

Viikonlopun kiusaukset

Huh, kiirettä riittää mutta nyt vihdoin ehtii vähän tännekin kirjoittaa ja päivitellä kuulumisia.
Läskisota jatkuu edelleen täysillä eteenpäin ja motivaatiota tuntuu riittävän! Tänään kävin jumpassa pienen tauon jälkeen ja ei että tuntui hyvältä oikein hikoilla kunnolla :) Yksi parhaimmista olotiloista on kyllä se, kun voi hikisen ja rankan jumpan päätteeksi mennä suihkuun. On jotenkin ihanaa, kun tietää todella tehneen töitä ja siinä sivussa taas vauhdittanut painonpudotusta. Tämän aamun jumpassa sain kulutettua n. 700 kaloria, jihuu :) Täytyisi vaan yrittää muistaa se ihana olo aina silloinkin, kun huvittaisi jäädä sohvan pohjalle mussuttamaan irtokarkkeja...

Irtokarkeista puheenollen, kävin tänään elokuvissa ja mitäs muutakaan elokuviin otetaan evääksi kuin karkkia. Ja sehän nyt oikein tähän nykyiseen tilanteeseen passaa :) Mutta päätin kuitenkin marssia rohkeana karkkikauppaan vakaana ajatuksena ottaa vain muutamaa lajia ja ihan vähän. Siinä samassa kun astuin kaupan ovista sisään, kaikki järkevät ajatukset sinkosivat kuin taivaan tuuliin ja mielessä oli vain yksi asia: KARKKIA!! Lappasin hirmuisella vimmalla karkkia pussiin, kunnes yhtäkkiä pysähdyin miettimään, mitä ihmettä oikein olin tekemässä. Tekisikö minun oikesta mieli kaikkia näitä karkkeja vai riittäisikö sitten oikeasti vain ne muuma laji? Päädyin sitten kuitenkin siihen pienen sisäisen painin jälkeen, että otan uuden pussin ja siihen sitten huomattavasti vähemmän namuja. Ja kas kummaa, sehän toimi! Pidin lupaukseni ja yllättäen elokuvan aikana huomasin muutaman karkin jälkeen, että enää ei edes tee mieliin. On siis aika piirtää musta rasti seinään! :) Varovaisesti uskalla ajatella, että ehkä nyt olen sittenkin löytänyt sen oikeanlaisen motivaation tähän hommaan ja nyt voisin jopa vaikka onnistua. Täytyy koputtaa puuta... :)

Mutta nyt on aika lähteä lepäilemään, että jaksaa aamulla lähteä salille vääntämään rautaa ;)

75,8 kg!!

No niin! Tänä aamuna astelin pelokkain mielin puntariin. Olin jo henkisesti valmistautunut nielemään pettymyksen kyyneleitä ja olin piilottanut kaikki herkut pimeimpään kaapin nurkkaan, etten vain sitten epätoivoissani syöksyisi niiden kimppuun. Mutta kuinkas kävikään. Olin laihtunut sitten viime viikon 1,7 kiloa! Sehän on melkein kaksi voipakettia. Ihanaa, ihanaa :) Toki tiedostan, että kyseessä luultavasti on pelkkiä nesteitä, mutta pääasia, että lukema on pienentynyt. Rasvan vuoro on sitten myöhemmin. Olen tästä lukemasta siksikin niin onnellinen, koska olen ollut kolme viimeistä päivää kipeänä ja pelkäsin sen vain kasvattavan lukemia. Voi ihanaa, tästä se nyt sitten alkaa! Nyt on taas ihan erilainen puhti päällä, kyllä minäkin onnistun :) Toivottavasti vain flunssa menisi nopeasti ohitse, niin pääsisi liikkumaankin.

Hyvästi läskimakkarat! :)

Painonhallinta + flunssa = miltei mahdotonta

Plääh. Nyt se sitten iski minuunkin, nimittäin lenssu. En tiedä, onko kyseessä ihan tavallista kausi-influenssaa vai mennäänkö jo aivan sikamaisilla asteilla, mutta jotain kuitenkin. Olen ollut nyt pari päivää ihan kotosalla ja huominenkin olisi tarkoitus vielä viettää rokulia. Jospa sitä sitten loppuviikosta kykenisi töihinkin.

Sen olen tässä parina kotipäivänä huomannut, että miten mukava sitä olisikaan vähän syödä sitä ja tätä, kun on muutenkin niin kurja olo niin jos jotenkin piristyisi. Äskenkin poikaystävän kanssa käytiin vuokraamassa pari leffaa ja tietysti karkkia mukaan... kröhöm. No mutta huomenna pitäisi puntariin astua, niin selviää onko viikko mennyt ihan harakoille. Toivottavasti ei. Liikkumaan en ole kuitenkaan liiemmin nyt päässyt, niin toivottavasti se ei vaikuta painoon liikaa. Olen vähän odotellut semmoista vimmattua puuskaa tämän painonpudotuksen kanssa, mutta alku on ainakin ollut hyvin seesteistä. Ehkä se raivo vielä sieltä tulee :) Ainakin olen yrittänyt vakaasti päättää, että tässä painossa en tule enää ikinä olemaan.

Hirveän tarkasti en ole miettinyt kyllä syömisiäni tässä viikon aikana ja olen kyllä herkkujakin vedellyt onnellisena napaani, mutta en ehkä kuitenkaan siinä mittakaavassa mitä aiemmin. Eli jonkilaista ajatustyötä on varmaan tapahtunut.. :) Vielä vain pitäisi syömisiä viilata terveellisempään suuntaan. En kylläkään ole mikään totaalikieltäytyjä, herkkuja on saatava! Mutta määrästä voidaankin sitten keskustella...

Ai niin ja vielä yksi järkytyksen aihe: ostin tässä muutama päivä sitten itselleni Puman collegehousut ja koko oli XL! HUH HUH! Eli nyt sitä sitten ollaan virallisesti extralarge-kamaa... Ääh. Ei hyvä, ei ollenkaan.

Älä tee niin kuin minä, vaan tee niin kuin minä sanon.

Läskisota on päässyt vauhtiin, tosin pakko myöntää, että hieman kivikkoisesti. Kävin aamulla reippaana juoksemassa kilometrin ja sitten salilla. Sain kulutettua 340 kaloria, joka oli ihan hyvä suoritus siihen aikaan aamusta :) Mutta niin mukavasti kuin tarmoa uhkuen aamuni alkoi, heti iltapäivällä hyvät ajatukset lensivät kuin tuhka tuuleen vedellessä kiireessä naamaani lakuja ja keksejä. Hyi, hyi, hyi, hyi, hyi. Että näin. No, jos jotain hyvää tästä tilaanteesta kaivaa, niin en sentään ylittänyt päivittäistä kalorimäärääni.

On outoa huomata, että itse lähes päivittäin keskustelee ruokavaliosta ja sen merkityksestä sekä liikunnan tärkeydestä ihmisten kanssa, joille se on ongelma. Olen itse liikunnan ja kuntoutuksen alalla, joten nämä asiat ovat enemmän kuin tuttuja. Mutta miksi niitä oppeja on niin vaikea toteuttaa itse?? Liikunta nyt ei varsinaisesti ole minulle mikään ongelma, jo työn puolesta tulee vedettyä erinäisiä jumppia ja muita liikuntaryhmiä enemmän kuin riittävästi, mutta sitten tuppaa sitä ruokaakin menemään suuhun sen edestä. Sen olen ainakin työssäni pystynyt todistamaan, että pulleallakin voi olla hyvä kunto! :) Millähän sen saisi taottua tänne paksuun kalloon, että pitää syödä säännöllisesti ja kunnon ruokaa, niin sitten niitä hirvittäviä mielitekojakaan ei tulisi niin paljon.

Olen aikaisemmin laihdutusyrityksiä tehdessäni huomannut sen, että tulee syötyä liian vähän. Jokaisella on se oma perusaineenvaihdunta, joka määrittää sen kuinka paljon kaloreita on saatava, että ylipäänsä toimii. Eli kuinka paljon pitää syödä VÄHINTÄÄN, että painonpudottaminen on mahdollista. Itselläni perusaineenvaihtunta on n. 1490 kaloria päivässä. Aikaisemmin olen tainnut syödä jotain 1200-1300, joka puolestaan on ihan liian vähän. Ei ihme, että menetyt kilot on tullut aina takaisin ja laihduttaminen junnasi. Nyt ajattelinkin yrittää sitkeästi syödä tuon 1500 kaloria päivässä, siihen saa jo terveellstä ruokaa syödä oikein riittävästi. Ja pieni herkkukin mahtuu silloin tällöin mukaan. Niin siis silloin tällöin... :D Itse kuulun ainakin siihen kastiin, joka ei voi tehdä totaalikieltäytymistä herkuista, vaan joskus on suotava jotain makeaa kielen päälle.

Mutta huomenna on taas uusi päivä, jonka voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Lupaan ja vannon pyhästi, että huomenna pysyn ruodussa, enkä sorru hetken helpotuksiin epäterveellisen makean muodossa. Ja sormet ei ole ristissä... :)

Shokkihoitoa

Täytyy laittaa vähän mittoja myöskin ylös, niin voin sitten niitä "ihailla" aina kun tekee mieli kumota karkkipussi suusta alas tai käpertyä peiton alle jääteloannos kourassa. Karmaisevaa kuvamateriaalia myöskin luvassa... Katsokoon ken uskaltaa.

VYÖTÄRÖ:     93 cm
RINTA:            108 cm
REISI:               66 cm
POHJE:             43 cm
KÄSIVARSI:    31 cm

Huh huh. Tästä ei voi kuin mennä ylöspäin.
Ja sitten sitä lapsilta kiellettyä kuvamateriaalia...

 

HUH HUH!

Silmien avaus

Nyt on niin, että on aika aukaista silmät.
Painoindeksini on 30,3 joka tarkoittaa merkittävää lihavuutta. Niin, ainahan painoindeksiin ei ole luottamista, mutta tässä tapauksessa on turha yrittää selittää sitä millään lihasmassan määrällä. Lihava mikä lihava. Ja sen takia, olen päättänyt julistaa Läskisodan alkaneeksi! Matka tulee olemaan pitkä ja täynnä houkutuksia, mutta olen päättänyt onnistua. Niin, mikä erottaa tämän niistä lukemattomista kerroista, kun olen aikaisemminkin päättänyt onnistua. Ei välttämättä mikään, mutta nyt olen alkanut miettiä asiaa terveyden kannalta. Aikaisemmin laihduttaminen on ollut esteettinen päätös ja sitä se on tietysti nytkin, mutta nyt myös ymmärrän terveydelliset riskit. Olen nuori ihminen ja nyt tilanteeseen on syyttä tarttua.

Suurimmat esteet onnistumisen tiellä olen minä itse. Ei varmaan olekaan sellaista herkkua, mitä en haluaisi suuhuni laittaa. Tuppaan yleensä myös palkitsemaan itseni erinäisillä herkuilla ja aina silloin tällöin herkut toimivat oivallisena lohduttajanakin. Yleensä hyvät päätökseni kestävät viikon tai kaksi, mutta sitten lipsun entiseen. Mutta nyt olen päättänyt pistää lopun moiselle. Tätä edesauttaakseni olenkin päättänyt asettaa realistiset tavoitteet ja edetä hitaasti sekä rauhallisesti (helpommin sanottu kuin tehty, nimimerkillä kaikki tänne nyt ja heti!).

Tavoitteena olisi päästä ainakin sinne painoindeksi normaalin puolelle ja sehän tarkottaisi noin 60 kg. Eli siihen on matkaa ihanasti 17,5 kg. JÄRKYTTÄVÄÄ! En ymmärrä miten olen saattanut päästää itseni tähän pisteeseen, on todellakin aika toimia. Lopullinen tavoitteeni olisi painaa 58 kg. Siinä painossa olen tuntenut olevani terveimmilläni ja olo on ollut mainio. Mutta en ota mitään paineita, pikkuhiljaa mennään. Kunhan nyt ensin edes pääsisi tuonne seitsemänkympin alapuolelle.

Ensimmäinen välietappi tulee olemaan Helmikuussa, jolloin on ystäväni häät ja silloin haluaisin olla ainakin 5 kiloa kevyempi. Sinnehän on yhteensä 15 viikkoa aikaa ja sehän tarkottaisi n. 300g laihtumista per viikko. Ei siis mikään mahdottomuus ja tällä kertaa tavoite on tosiaankin realistinen!

Toivottavasti joku jaksaa seikkailla kanssani tämän matkan, lukea kitinää herkkuhimosta, liian pienistä vaatteista ja hitaasta edistymisestä. Tsemppiä varmasti tarvitaan! :)