Huoah... Nyt tökkii. Ja pahasti. Pudotusta ei ole tullut viime viikkoon mennessä yhtään. Tosin ei tullut takaisinkaan, jos tässä nyt jotain positiivista haluaa hakea... Koko viikkona en ole varmaan kertaakaan edes yrittänyt tehdä mitään painonpudotuksen eteen. Oikein hävettää välillä, kun havahdun tajuamaan todellisuuden. Ei ne kilot näin laiskottelemalla lähde. Tietysti voisin syyttää tätä ainaista kiirettä ja stressiä, mitä tällä hetkellä tuntuu olevan enemmän kuin tarpeeksi. Mutta sen verran pitäisi olla tervettä itsekkyyttä, että ottaa aikaa itselleen ja omalle hyvinvoinnilleen.
Aamulla makoilin sängyssä silmät kiinni ja haaveilin uudesta hoikasta minästä. Ei enää kiristäviä vyötäröjä, pursuavia makkaroita ja yhteen hinkkaavia reisiä. Ai että. Nousin siitä sitten ylös ja päätin, että tästä viikosta ei tule edellisen kaltaista vaan nyt on aika palata todellisuuteen. Ei se nyt niin vaikeaa voi olla. Täytyy vaan hyväksyä, että repsahduksia tulee, mutta niihin ei saa jäädä rypemään. Loppuu siis haaveilu ja on aika tehdä mietteistä totta.
Oikein huvitti tässä taannoin töissä, kun ohjasin asiakkaalle painonpudotukseen keinoja ja paasasin säännöllisen ateriarytmin ja liikunnan merkityksestä. Kun vedin hänelle yksilöohjausta, hän sanoi minulle, että olisipa hänellä yhtä paljon tahdonvoimaa ja energiaa kuin minulla. Se pisti ajattelemaan.. Miten onkaan paljon helpompi näyttää asiakkaiden edessä sitä reipasta ja superterveellistä minää, mutta sitä roolia en jaksa pitää yllä kotona. Ehkä tarvitsisin itsekin jonkun, joka paasaa minulle näistä asioista...
Joulu on kovaa vauhtia tulossa, samoin ne häät, jossa tavoitteeni oli olla vähintään 5 kiloa kevyempi. Eli viikossa pitäisi ainakin se -400g saada karistettua. Ei siis hätää, tavoite on yhä mahdollista. Nyt on vain aika tarttua toimeen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti