Älä tee niin kuin minä, vaan tee niin kuin minä sanon.

Läskisota on päässyt vauhtiin, tosin pakko myöntää, että hieman kivikkoisesti. Kävin aamulla reippaana juoksemassa kilometrin ja sitten salilla. Sain kulutettua 340 kaloria, joka oli ihan hyvä suoritus siihen aikaan aamusta :) Mutta niin mukavasti kuin tarmoa uhkuen aamuni alkoi, heti iltapäivällä hyvät ajatukset lensivät kuin tuhka tuuleen vedellessä kiireessä naamaani lakuja ja keksejä. Hyi, hyi, hyi, hyi, hyi. Että näin. No, jos jotain hyvää tästä tilaanteesta kaivaa, niin en sentään ylittänyt päivittäistä kalorimäärääni.

On outoa huomata, että itse lähes päivittäin keskustelee ruokavaliosta ja sen merkityksestä sekä liikunnan tärkeydestä ihmisten kanssa, joille se on ongelma. Olen itse liikunnan ja kuntoutuksen alalla, joten nämä asiat ovat enemmän kuin tuttuja. Mutta miksi niitä oppeja on niin vaikea toteuttaa itse?? Liikunta nyt ei varsinaisesti ole minulle mikään ongelma, jo työn puolesta tulee vedettyä erinäisiä jumppia ja muita liikuntaryhmiä enemmän kuin riittävästi, mutta sitten tuppaa sitä ruokaakin menemään suuhun sen edestä. Sen olen ainakin työssäni pystynyt todistamaan, että pulleallakin voi olla hyvä kunto! :) Millähän sen saisi taottua tänne paksuun kalloon, että pitää syödä säännöllisesti ja kunnon ruokaa, niin sitten niitä hirvittäviä mielitekojakaan ei tulisi niin paljon.

Olen aikaisemmin laihdutusyrityksiä tehdessäni huomannut sen, että tulee syötyä liian vähän. Jokaisella on se oma perusaineenvaihdunta, joka määrittää sen kuinka paljon kaloreita on saatava, että ylipäänsä toimii. Eli kuinka paljon pitää syödä VÄHINTÄÄN, että painonpudottaminen on mahdollista. Itselläni perusaineenvaihtunta on n. 1490 kaloria päivässä. Aikaisemmin olen tainnut syödä jotain 1200-1300, joka puolestaan on ihan liian vähän. Ei ihme, että menetyt kilot on tullut aina takaisin ja laihduttaminen junnasi. Nyt ajattelinkin yrittää sitkeästi syödä tuon 1500 kaloria päivässä, siihen saa jo terveellstä ruokaa syödä oikein riittävästi. Ja pieni herkkukin mahtuu silloin tällöin mukaan. Niin siis silloin tällöin... :D Itse kuulun ainakin siihen kastiin, joka ei voi tehdä totaalikieltäytymistä herkuista, vaan joskus on suotava jotain makeaa kielen päälle.

Mutta huomenna on taas uusi päivä, jonka voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Lupaan ja vannon pyhästi, että huomenna pysyn ruodussa, enkä sorru hetken helpotuksiin epäterveellisen makean muodossa. Ja sormet ei ole ristissä... :)