Silmien avaus

Nyt on niin, että on aika aukaista silmät.
Painoindeksini on 30,3 joka tarkoittaa merkittävää lihavuutta. Niin, ainahan painoindeksiin ei ole luottamista, mutta tässä tapauksessa on turha yrittää selittää sitä millään lihasmassan määrällä. Lihava mikä lihava. Ja sen takia, olen päättänyt julistaa Läskisodan alkaneeksi! Matka tulee olemaan pitkä ja täynnä houkutuksia, mutta olen päättänyt onnistua. Niin, mikä erottaa tämän niistä lukemattomista kerroista, kun olen aikaisemminkin päättänyt onnistua. Ei välttämättä mikään, mutta nyt olen alkanut miettiä asiaa terveyden kannalta. Aikaisemmin laihduttaminen on ollut esteettinen päätös ja sitä se on tietysti nytkin, mutta nyt myös ymmärrän terveydelliset riskit. Olen nuori ihminen ja nyt tilanteeseen on syyttä tarttua.

Suurimmat esteet onnistumisen tiellä olen minä itse. Ei varmaan olekaan sellaista herkkua, mitä en haluaisi suuhuni laittaa. Tuppaan yleensä myös palkitsemaan itseni erinäisillä herkuilla ja aina silloin tällöin herkut toimivat oivallisena lohduttajanakin. Yleensä hyvät päätökseni kestävät viikon tai kaksi, mutta sitten lipsun entiseen. Mutta nyt olen päättänyt pistää lopun moiselle. Tätä edesauttaakseni olenkin päättänyt asettaa realistiset tavoitteet ja edetä hitaasti sekä rauhallisesti (helpommin sanottu kuin tehty, nimimerkillä kaikki tänne nyt ja heti!).

Tavoitteena olisi päästä ainakin sinne painoindeksi normaalin puolelle ja sehän tarkottaisi noin 60 kg. Eli siihen on matkaa ihanasti 17,5 kg. JÄRKYTTÄVÄÄ! En ymmärrä miten olen saattanut päästää itseni tähän pisteeseen, on todellakin aika toimia. Lopullinen tavoitteeni olisi painaa 58 kg. Siinä painossa olen tuntenut olevani terveimmilläni ja olo on ollut mainio. Mutta en ota mitään paineita, pikkuhiljaa mennään. Kunhan nyt ensin edes pääsisi tuonne seitsemänkympin alapuolelle.

Ensimmäinen välietappi tulee olemaan Helmikuussa, jolloin on ystäväni häät ja silloin haluaisin olla ainakin 5 kiloa kevyempi. Sinnehän on yhteensä 15 viikkoa aikaa ja sehän tarkottaisi n. 300g laihtumista per viikko. Ei siis mikään mahdottomuus ja tällä kertaa tavoite on tosiaankin realistinen!

Toivottavasti joku jaksaa seikkailla kanssani tämän matkan, lukea kitinää herkkuhimosta, liian pienistä vaatteista ja hitaasta edistymisestä. Tsemppiä varmasti tarvitaan! :)